Otto-Brandt

Hondat tulevatJaa sisältöä

Myyntipäällikön toimeen tullut Seppo Valkama löysi Motor Cycle News -lehdestä v. 1959 pienen uutisen japanilaisista moottoripyöristä, jotka olivat tekstin mukaan erittäin nykyaikaisia ja varsin tehokkaita. Asia alkoi kiinnostaa erikoisesta valmistusmaasta ja oudosta Honda-nimestä huolimatta. Lyhyessä ajassa O.Y. Otto Brandt A.B:lla oli ollut monia epäonnistuneita moottoripyöräedustuksia, eikä tulevaisuus näyttänyt hyvältä. Adler oli ollut toimiva pyörä, mutta sen valmistus oli jo loppunut, joten uusia merkkejä oli etsittävä. Royal Endfield oli tulossa tiensä päähän, koska se ei ollut kovin laadukas pyörämerkki kampiakselivaurioiden vuoksi. Royalin heikkouksista huolimatta vanhan Rudge-kuljettajan Otto Brandtin mielipide uudesta Hondasta oli, että vain englantilaiset osaavat tehdä moottoripyöriä. Lopulta Seppo Valkama ja Otto Brandt ottivat kuitenkin yhteyttä Japanin suurlähetystöön, josta asia vietiin eteenpäin tehtaalle asti. Syksyllä saapui japanilaisvieras neuvottelemaan Fabianinkadun myymälään Honda-myynnistä, ja vierailuun olikin valmistauduttu huolella: neuvottelupäivän aikana yhtiön puhelimet soivat ennätyskiivaasti ennalta sovittujen soittopyyntöjen ansiosta. Neuvottelut japanilaisten myyntiedustajan kanssa johtivat siihen, että malliksi tilattiin kaksi pyörää. Tämä merkitsi sitä, että O.Y. Otto Brandt A.B. oli ensimmäinen Honda-maahantuoja Euroopassa.

Vuoden 1960 alussa tulivat maahan 125-kuutioinen CB 92 ja 305-kuutioinen C76, jotka esiteltiin ensi kertaa myöhemmin keväällä Eteläsataman Olympiaterminaalin moottoriurheilunäyttelyssä. Paikalle tullut yleisö, kuten kokeneet huippukuljettajat, loi epäilyttäviä katseita uutuuksiin, ja jopa alan lehdet epäilivät japanilaisten pyörien kestävyyttä. Hondan 125-kuutioinen CB 92 oli 15-hevosvoimaisena mullistava moottori, jonka maksimikierrosluku 10 500 rpm oli hämmästyttävän korkea. Hondan moottorissa oli tuplasti tehoa kilpailijoihin verrattuna, ja sen huippunopeus oli 135 km/h, kun jokunen vuosi aiemmin muunmerkkiset 350-kuutioiset saavuttivat ainoastaan 125 km/h. Suorituskykyisen moottorin lisäksi Hondissa olivat sähköstartit ja vilkkuvalot, joita ei ollut edes isommissa ja kalliimmissa pyörämerkeissä. Hondat olivat ehdottomasti näyttelyn mielenkiintoisimmat moottoripyörät.

Hondan moottorit kestivät kuitenkin särkymättä ja saivat epäilijöiden suut suppuun. Hondan kestävyysmainetta lisäsi Brandtilla työskennelleen Vidar Grönqvistin Fabianinkadun kellarissa rakentama CB 92, jolla hän osallistui Päijänteen ympäriajoon. Kukaan ei uskonut, että moinen kierroskone kestäisi rankan koitoksen, mutta niin vain Grönqvist voitti luokkansa. Honda CB 92 oli hienosti valmistettu moottori monine pienine yksityiskohtineen, joiden ansiosta Honda valloitti lopulta koko maailman. Se oli erilainen moottori: se oli suunniteltu käyntikierroksiltaan korkeakäyntiseksi eikä sillä siis ajettaisi perinteiseen tyyliin matalilla kierrosluvuilla. Moottorin luonteesta kertoo lainaus Honda C-92- ja Honda CB 92 -käyttöohjekirjasta:

Sisäänajon tarkoitus on hillityllä ajotavalla lisätä ja varmistaa moottorin pitkä käyttöikä. Sisäänajomatka on 1 000 km ja tänä aikana on huolehdittava ehdottomasti, että tässä selostuksessa mainittuja tavalliseen ajoon annettuja vaihtamisnopeuksia noudatetaan. Honda moottoripyörien moottorit on suunniteltu ja rakennettu toimimaan suuremmilla kierrosluvuilla kuin monet muut moottorit ja tarkoitus on, että näitä kierroksia myös käytetään. Sisäänajon aikana ei nopeutta 70 km/t saa ylittää kuin hetkellisesti, näin ollen IV vaihteen käyttö jää hyvin vähäiseksi. Sisäänajon aikana ei pyörällä saa kuljettaa suurempia kuormia tai muita henkilöitä. Moottoria ei saa kuormittaa ylämäkeä noustessa niin että nopeus = kierrosluku laskee vaan on välittömästi vaihdettava pienemmälle vaihteelle. Muistakaa pienet kierrosluvut rasittavat moottoria, välttäkää niitä. Moottoria on lämmitettävä noin 5 minuuttia ennen liikkeelle lähtöä ja noudattakaa annettuja päivittäisiä ja ajoittaisia huolto- ja hoito-ohjeita”.

Sulje
Sulje